Tämän viikon lapsiarkiajatus luo jatkoa edellisen viikon ajatukselle.
Retki kansallispuistoon, matka leikkipuistoon tai oikopolun kulkeminen kohti keskustaa. Matkalta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista: kiviä, käpyjä ja oksia.
Huomaan, että meillä aikuisilla on joskus kiire ihan turhaan. Leikkipuistoon ja sillä siisti. Ei matkalla ole aikaa vitkastella, puhumattakaan siitä että pysähtyisimme. Kello on kaksi, kohta on ruoka. Hurry up! Päiväuniaika menee ohitse.
Entä jos kerrankin kääntäisimme matkalla kaikki kivet ja kannot? Lakaisisimme oksaharjalla tien puhtaaksi hiekoista ja matelisimme määränpäähän? Ihastelisimme hyönteisiä ja takertuisimme havunneulasiin. Ja hups!
Yhtä-äkkiä meillä on hauskaa, sillä matka muuttuu määränpääksi.
Perille pääseminen muuttuu merkityksettömäksi, jos annamme tilaa leikille ja hylkäämme tavoitteemme. Rentous ja ilo ui huomaamatta liiveihimme. Kääntyminen kesken matkan kotiin saavuttamatta määränpäätä, ei tunnukkaan ihan kauhealta. Kerkeämme kyllä kahdeksi syömään.
Mielestäni arjessamme on niin paljon tavoitteita ja aikatauluja, ettei niiden unohtaminen silloin tällöin voi tehdä pahaa.
Entä jos matka olisikin määränpää?
Lue myös arvosteluni juoksurattaista.
Tästä pääset lukemaan kaikki kirjoittamani artikkelit
