Millainen on hyvä isä? Tiede suomalaisisien tukena
Todennäköisesti jokainen isä miettii jossakin vaiheessa elämäänsä, että millainen on hyvä isä. Jotkut pohtivat asiaa jo ennen lasten saamista, kun toiset taas pohtivat sitä isyyden alkuvaiheissa ja perhe-elämän eri vaiheissa. Jossakin vaiheessa elämää myös naiset ja lapset pohtivat samaa asiaa. Iskällä on toisin sanoen paineita harteillaan.
Millainen se hyvä isä sitten oikein on? Internet ja naisten lehdet ovat pullollaan erilaisia näkemyksiä siitä, millainen lasten isän pitäisi ideaalitilanteessa olla.
Täydellisessä maailmassa, Truman Show -ympäristössä, isälle on aivan selkeä muotti, josta ei tule poiketa.
Siinä missä äidin pitäisi tuoksua pullalta, niin isähän tuoksuu piparilta joka tapauksessa – oli joulu tai ei, oli pullat uunissa tai ei.
Jokainen vanhempi haluaa varmasti sydämestään olla hyvä vanhempi omalle lapselleen. Oli arki millainen tahansa, oli haasteet ympärillä kuinka kovia tahansa, niin me vanhemmat haluamme lapsillemme aina parasta. Mikä sitten määrittelee sen, onko joku isä ”hyvä”?
Stereotypia-isät kuolevat jossakin vaiheessa sukupuuttoon
Edelleen on olemassa paljon stereotypisia ajattelumalleja siihen, millaisia me isät ollaan. Lätkä- ja fudismatsit kuuluvat niihin ilman muuta, vaippoja me ei olla nähtykään ja emme me nyt ihan oikeasti ole valmiita jonkun vanhemmiksi; pärjäämme toki juuri ja juuri, kunhan saamme vähän avustusta.
En meinaa esittää vastalauseita, koska osa näistä lausumista pudottaa ainakin oman isälaivani laivanupotus-pelissä samantien pohjaan. Samalla, evoluutio on siitä mahtava asia, että me isätkin kehitymme. Emme ehkä silmänräpäyksessä, mutta pitkässä juoksussa.
Nyt alkaa olemaan jo vahvaa tieteellistä näyttöä siitäkin, että isän ja lapsen suhteella voi olla joissain tapauksissa jopa vahvempi vaikutus lapsen tulevaisuuteen kuin äidin ja lapsen suhteella.
Meidän isien ei kuitenkaan kannata avata vielä takkia tämän tiedon innoittamana. Tottakai käytetään sitä ässänä hihassa, kun peli kotona käy likaiseksi, mutta muuten annetaan edelleen kaikki kunnia naisille: munaa ei olisi ilman kanaa. Tai siis kanaa ei olisi ilman munaa. Tai siis, miten se nyt menikään.
Jätetään ajattelu edelleen naisille, katsotaan jalkapalloa ja ja tehdään parhaamme.
Isät kulkevat evoluutin aallon harjalla
Muutamien amerikkalaisten tutkimusten mukaan iskät alkavat ottaa äitejä kiinni muun muassa lasten hoitamisessa vietetyssä ajassa mitaten. Siinä missä vielä 50 vuotta sitten isät viettivät 2,5 tuntia viikossa lasta hoitaen, niin nyt puhutaan jo keskimäärin yli tunnista per päivä.
Isät, jotka hoitavat lapsiaan ja leikkivät heidän kanssaan aktiivisesti, kasvattavat keskimäärin älykkäämpiä lapsia, kirjoittaa Livescience.
Tämä ei kuitenkaan anna vielä vastausta siihen, millainen on hyvä isä, mutta antaa jo ensiaskelmia oikeansuuntaiseen ajattelumalliin: lapsille lienee syytä löytää aikaa aina heidän hoitamisestaan yhteiseen leikkiin heidän kanssaan.
Isän avautuminen tyttärilleen muustakin kuin jalkapallosta, säästä ja rahasta saa kuulemma lapset kukoistamaan. Kun avautuu, välittää. Ja kun lapsi kokee, että isä välittää, lapsi voi hyvin. Kun lapsi voi hyvin, hän menestyy elämässään.
3 syytä miksi suomalaisilla isillä on hyvä mahdollisuus onnistua
Kun siis tarkastelemme tiedettä, tajuamme heti, että meillä suomalaisilla isillä on keskivertoa parempi mahdollisuus onnistua vanhempina.
Isät, me kaikki voipiaat, kaikki tietävät.
- Suomessa olemme syntyneet lottovoittajina, koska Suomen jalkapallomaajoukkueen tuloksista ei ole niin sanotusti jälkikasvuille kerrottavaa.
- Sää on täällä aina väärinpäin – tai vähintään nurinkurin – joten siitäkään on turha avautua lapsille.
- Ja jos raha kasvaa puussa, niin siitä puusta valittavat sekä naapuri, kylin vanhin että suurin osa sukulaisista, samalla kun hallitus ja verottaja miettivät keinoja päästä leikkaamaan puun oksia.
Eli millainen on hyvä isä? Suomalainen isä.
P.S. Jos isällä on paineita, niin se ei ole mitään verrattuna äitien täydellisyysmuottiin. Lue tästä, millainen suomalaisäidin pitää olla.
Lue tästä Top 5 syyt ryhtyä isäksi vasta 50-vuotiaana
