Ystäväni pyysi minua kirjoittamaan asiasta, joka saa tunteeni kiehumaan: nimittäin maidosta. Lempilauseeni maidosta on sellainen, joka ei lasten korville sovi, eikä aikuisenkaan korvaan kivalta kuulosta: ”Maito on sa***nasta”. Siinä se nyt tuli.
Suoraan sanottuna en ole täysin maitoa vastaan. Meillä syödään kyllä juustoja ja jäätelöäkin joskus. Mutta maitoa ei enää meille tule, muuta kuin vieraiden kahvimaidoksi. Siihen on syynsä.
7-vuotias poikani on nyt parin vuoden ajan ollut ”ihmiskokeeni koekaniinina”. Tarina on pitkä ja se alkaa alusta, mutta tiivistän parhaani mukaan.
Jo poikani ensimmäisenä elinvuotena taistelin poikani rutikuivaa ihoa vastaan. Mikään ei auttanut: ei apteekin voiteet, ei luontaistuotekaupan rasvat eikä öljyt. Sisäisesti aloin kokeilla erilaisia kalaöljyjä, kun ikää tuli vähän lisää, yleensä ne tulivat ulos samantien.
Pikkuhiljaa tilanne vain paheni ja iho muuttui selkeästi atooppiseksi.
Alkoi raapiminen, päivällä ja yöllä. Kiukutti ja kutitti. Minä rasvasin ja rasvasin, itkin ja rasvasin. Olimme molemmat väsyneitä.
Poika oli oppinut syömään uusia ruokia ja juomaan maitoa. Magic word, maito, tuo hiljainen tuhoaja. Tilanne vaan paheni. Käytiin lääkärissä, kortisonia ihoon ja ”kyllä se siitä”.
En halunnut pistää sitä myrkkyä poikani iholle, mutta vaihtoehdot oli käyty. Kortisoni auttoi hetkellisesti, mutta kun kuurin jälkeen tuli tauko, sama helvetti jatkui. Vaatteetkin piti valita tarkkaan jotta ne eivät kutittaneet tai painaneet ihoa.
Poikani ollessa viisivuotias oli tilanne jo ajoittain sietämätön. Öisin hän raapi itsensä verille ja päivisin sai raivokohtauksia. Yhdistin raivokohtaukset ihon hyvinvointiin vasta silloin.
Sitten elämäämme tuli pelastus numero 1, hyvä kalaoliiviöljy. Ihon kunto parani kuukaudessa huomattavasti, atopia oli poissa. Kiukkukohtaukset vähenivät ja lyhenivät.
Pojan lempisyötäviin ja -juotaviin kuului aikaisemmin maito, viili ja jogurtti, ja niitä meni paljon. Unohdin välillä antaa öljyä ja taas oli piru merrassa.
Iho oli kuin maailmankartta, kolmessa punertavan sävyssä. Poika raivosi välillä niin, että omat voimani alkoivat loppua. Kukaan lääkäri ei koskaan, missään vaiheessa, ehdottanut että mieti mitä pojalle syötät.
Aloin googlettaa ja tutkia, lukea ja kysellä muilta kuin lääkäreiltä, pääasiassa ravintoterapeuteilta.
Päätin lopettaa maidon käytön kokeeksi. Kaksi viikkoa maitotuotteiden lopettamisen jälkeen pojan käytös muuttui aivan totaalisesti. Päiväkodissakin ihmeteltiin, kun poika oli kuin eri lapsi.
Kielsin myös päiväkodissa antamasta ruokajuomaksi maitoa. Siitähän soppa syntyi. Sain vastaukseksi, että jos poika ei juo maitoa, hän ei myöskään (n. 3 krt/vuosi) saa kaakaota silloin kun sitä on tarjolla.
Ja kuulemma maito on pääasiallinen ruokajuoma, ja sitä olisi hyvä juoda. MIKSI? En saanut muuta vastausta kuin että suosittelemme sitä, mitä Espoon kaupunki määrää.
Tajusin silloin, että olen itse juonut maitoa viimeksi 12-vuotiaana, koska vatsa alkoi oireilla, ja en oikeastaan koskaan edes pitänyt maidon mausta. Se loppui siihen. Kukaan ei ole saanut minua vakuutettua maidon tarpeellisuudesta ihmiselle. Korvaavia tuotteita, jotka ovat jopa terveellisiä, löytyy maidon tilalle.
Olen lukenut monia tutkimuksia maidosta. Viimeisimpänä Harvard-professori Dariush Mozaffarian tutkimuksesta, jossa todettiin vähärasvaisen maitotuotteiden olevan jopa yhteydessä diabeteksen syntyyn.
Mozaffarianin mukaan ravitsemussuosituksia pitäisi muuttaa niin, ettei suositeltaisi pelkästään vähärasvaisia maitotuotteita. Rasvaisia maitotuotteita voisi siis käyttää, tosin itse olen eri mieltä niidenkään tarpeellisuudesta.
Suomalainen maitoalan suuryritys sai viime vuonna maataloustukea yli 2 miljoonaa euroa pelkästään koulumaitotukea varten. Koulut puolestaan saavat tukea siihen, että ne juottavat lapsille maitoa, ja mainostavat maitoa pysyvästi ja selvästi esillä olevilla julisteilla.
Suomessa juodaan eniten maailmassa maitoa. Samaan aikaan ihmetellään, miksi Suomi on maailman ykkösenä muun muassa osteoporoosi-, suolistosairaudet- ja diabetes-listoilla. Voisiko olla jonkunlainen mahdollisuus, että nämä ovat yhteydessä toisiinsa?
Jatkoin ”ihmiskoettani” pari kuukautta sitten. Annoin pojan syödä taas jogurttia ja viiliä. Maitoa en kuitenkaan enää ikinä anna. Kaakaostakin on löytynyt hieman parempi korvike, kaurakaakao.
Raivokohtaukset päiväkodissa alkoivat, koko ajan kiukutti ja oli otsa rypyssä. Annoin kalaoliiviöljyä silloin kun muistin, eli harvakseltaan. Iho alkoi taas kuivua ja vaaleanpunaisia kuivia kohtia alkoi ilmestyä.
Asiassa ei ole ainakaan minulle epäilyksen häivää. Maito tuhoaa. Jotain voi pelastaa hyvällä kalaoliiviöljyllä sisäisesti, mutta maidon tuhovoima on kiistämätön.
Nyt poika on ollut viikon ilman maitotuotteita ja meno on taas rauhoittunut. Just think, no milk.
Olisiko syytä kokeilla maidotonta elämää?
Muotimutsi
Lue täältä lapsen kuumekouristuksesta ja kuinka toimia
Lue täältä tarina siitä kuinka lasten allergioita vähätellään
