Kun hyvä sisäilma ei ole itsestäänselvyys
Tämä on se viikko, kun ainakin täällä pääkaupunkiseudulla äidit tirauttavat kyyneleitä, ja se tosiasia, että lapsi on kasvanut isoksi iskeytyy silmien eteen eskaripäätöksen muodossa.
Heti tammikuun alussa tehtiin hakemus, ja meille päätös tuli tänään. Päätöksen odottaminen on ollut minulle laaja tunteiden skaala. On täytynyt käydä läpi koko esikoisen hoitohistoria.
Miksi? Koska hyvä sisäilma ei ole nykypäivänä enää itsestäänselvyys.
Mielestäni on niin absurdia, että silloin, kun itse olen ollut hoitoikäinen, ei ole ollut miniläppäreitä, ei dvd-soittimia, ja puhelimet olivat pöydällä luuri kierrejohdon päässä kiinni, eikä niitä todellakaan sujautettu taskuun – saatika kuvattu selfieitä.
Silloin ei myöskään ollut sisäilmaongelmia. Ja jotten puhuisi täysin palturia, täytyi tämä tarkistaa lapsuudenajoiltani. Mutta totta se on, silloin päiväkodit, koulut ja työpaikat olivat sisäilmoitaan parempia kuin nykypäivänä.
Ei 1980- ja 1990 -luvulla sisäilmaan sairastumiset olleet yleisiä, vaan harvinaisia. Silloin puhdas sisäilma oli itsestäänselvyys, ja harvinaisena poikkeutena tuli huono sisäilma – jos sellaista kivien ja kantojen alta löysi.
Miten voi siis olla mahdollista, että vuonna 2017, ihan uudella vuosituhannella sisäilmaongelmat ovat jo itsestäänselvyyksiä, ja hyvä sisäilma on harvinaisuus? Valitettavaa – mutta totta.
Tämän kolmen kuukauden aikana, jona olen odottanut esikoulupäätöstä, olen pääni sisällä laatinut sotasuunnitelman, jos emme saakaan paikkaa haluamastamme esikoulusta. Tiesin, että lapseni ei ole etusijalla hakemaamme esikouluun, sillä hänellä on paikka vanhassa päiväkodissa, jossa hän oli muutama vuosi sitten – ja sairastui huonon sisäilman vuoksi.
Tiedostin, että joudun ehkä tuomaan sotasuunnitelmani julki, sillä viime kuussa selvisi, että emme todellakaan ole ainoita, jotka haluavat tuonne puhtaaksi todettuun esikouluun – tunkua siis oli.
Nyt, kun päästiin huokaisemaan helpotuksesta tämän tiimoilta, alkaa seuraava muutaman kuukauden piinallinen odotusaika siitä, että pääsekö kuopus samaiseen päiväkotiin. Miksi nykypäivänä rakennetaan halvasti, huonosti ja liian nopeasti?
Kun ei odoteta tarpeeksi kauan betonin kuivumista, betonin ja päälle laitetun lattiamateriaalin väliin jäänyt kosteus alkaa muhimaan, ja siinä on taas kiireen takia altistettu kymmeniä, pahimmassa tapauksessa satoja lapsia ja aikuisia huonoon sisäilmaan.
Työpaikat, koulut ja päiväkodit yrittävät vitkutella siihen viimeiseen pisteeseen asti remonttia.
Valtiolla on varoja korjata kunnallisia päiväkoteja ja kouluja, mutta se ei valitettavasti syystä tai toisesta ole valtion prioriteetti ykkönen. Lapsia ja aikuisia sairastuu vuosittain, toiset vähemmän – toiset enemmän. Yleisimpiä oireita on jatkuvat sairaskierteet korvatulehduksineen, saattaa olla silmätulehduksia, poskiontelontulehduksia – sekä jatkuvaa flunssaa tai flunssan oireita.
Sitten on heitä, jotka sairastuvat pahemmin. Heitä, jotka eivät enää huonon sisäilman vuoksi voi pahimmassa tapauksessa enää palata päivähoitoon, kouluun tai työpaikalle – ja eikö tämä maksa valtiolle enemmän kuin se, että kunnolla korjattaisiin homerakennukset?
Meillä jäi kirjaimellisesti ikuiset ”arvet” sydämeen vuoden altistuksesta huonolle sisäilmalle päiväkodissa.
Krista
Lue täältä Fitness-äidin perhearjesta
> Lue täältä tositarina huonon sisäilman vaikutuksista lapsiin
