Olette varmaan kuulleet sanonnan ”kaksi lasta menee siinä kuin yksikin”? No ei mene, ainakaan meillä ja parilla muulla (tule Au Pair kotiin auttamaan meitä!). Äsken päähäni tuli lausahdus ”kaksi uhmaikäistä menee siinä, kuin yksikin”. Jep jep. Riippuu toki lapsista. Jos kotona kasvaa kaksi villiä poikaa, joilla on kovaakin kovempi oma tahto, saattaa äidin hermot olla välillä koetuksella. Ainakin äidillä, joka on kaksi vuotta nukkunut pätkäunia imetyksen takia.
Lohdutan itseäni, että nämä herrat kyllä pärjäävät maailmassa. Koti on heille turvallinen paikka, koska he uskaltavat näyttää tunteensa.
Äidit ovat loppu, mutta eivät uskalla näyttää sitä
Juttelin eilen hoitotyötä tekevän naisen kanssa ja hän kertoi, että hänen hemmotteluhoidoissaan käyvät äidit ovat ihan loppu. Miksei siitä puhuta avoimemmin, että moni äiti ja isäkin ovat kovilla?
Lasten kasvatus ei ole helppoa ja se syö koko perheen voimavaroja. Vedetään olevinaan superäiteinä ja oksennetaan oma pahoinvointi anonyymeinä keskustelupalstoille. Pahimmassa tapauksessa uuvutaan ja seuraukset voivat olla kauaskantoiset. Varsinkin pitkään jatkunut univaje vaikuttaa voimavaroihin lasten kanssa.
Vanhempien pitää uskaltaa pyytää apua ja miettiä ratkaisuja helpottaa omaa arkea. Se on myös lasten etu.
Apua pitää uskaltaa pyytää
Isovanhemmat, kummit ja ystävät auttavat monia, jos asuvat lähellä. Vähävaraisilla perheillä on mahdollista saada apua lastenhoitoon kunnan kautta, jos voimavarat alkavat ehtyä.
Moni tuttavaperhe on ottanut Au Pairin itselleen kotiin ja kehuu kokemuksiaan. Se ei vielä taida olla Suomessa kovin yleistä, mutta uskon Au Pairien yleistyvän suomalaiskodeissa. Siitä saa kotitalousvähennyksenkin, eli valtio maksaa osan kuluista.
Itse olen pitänyt aiemmin mahdottomana ajatuksena Au Pairin hankkimista, mutta niinpä vaan meille on tulossa Au Pair kotiin.
Kielikylpyä ja apua kodin askareisiin – Au Pair kotiin
Sopivan oloinen englantilainen nuori neito on löytynyt ja hän rakastaa kuulemma ruoan laittoa. Ihan mahtavaa. Näiden hulivilien kanssa ajatus siitä, että kokkailisin keittiössä kymmentä minuuttia kauemmin on mahdoton.
Suoraan sanottuna käytän sen ajan mielummin lasten kanssa hengailuun ja tulen valmiiseen pöytään. Lisäksi saamme kaikki kielikylpyä. Tarvitsen englantia työkuvioissani koko ajan enemmän ja nyt sitä pääsee käyttämään usein.
Meidän Au Pairimme asuu omassa vuokra-asunnossa. Siinä on puolensa. Alunperin olin ajatellut hänen olevan auttamassa myös aamutoimissa, mutta nyt hommat painottuvat päiväkodin jälkeiseen aikaan.
Alunperin vierastin ajatusta, että joku tuntematon ihminen muuttaisi meille. Nyt voimme harjoitella Au Pair -hommaa pehmeällä laskulla.
Au Pair kotiin ihanan kamalan uhman keskelle
Siihen uhmaan palatakseni kaksivuotiaan uhmassa ja viisivuotiaan uhmassa on eroa. Kumpi on raskaampaa?
Kaksivuotias vetelee kilareita milloin mistäkin, heittäytyy holtittomasti maahan ja päin seiniäkin huutamaan.
Välillä tuntuu kuin puhuisi seinille. Hän myös testailee esimerkiksi heittämällä kukkaruukkujen kiviä kymmenen kertaa peräkkäin lattialle, vaikka tietää sen olevan kiellettyä.
Viisivuotias taas osaa uhmailla sanallisesti tai kiusaamalla sisarustaan. Tai olla yksinkertaisesti tottelematta yhtikäs mitään. Puhutaan, että uhma tulee ikäkausittain, mutta oman muistikuvani mukaan se on jatkunut puolitoistavutiaasta saakka eikä loppua näy. Uhmaakin jaksaa varmasti paremmin, kun saa apua arjen askareisiin. Odotan innolla Au Pairia kotiimme.
Lue tästä Punta Cana matkakokemuksista
Lue täältä parhaista ristiäislahjaideoista ja vinkeistä
Katso täältä miten Mago hiustenpidennykset sopivat äidin päähän
