Miten yhdistää kolmen lapsen kotihoito kasvuhakuiseen yrittäjyyteen?
Kyselin taannoin eräässä Facebookin yrittäjä-ryhmässä, onko kukaan onnistunut hoitamaan lapsiaan kotona kouluikään asti ja pyörittämään samalla miljoonabisnestä – tai ylipäätään menestyvää yritystä.
Kukaan ei ainakaan myöntänyt pyörittävänsä miljoonaluokan yritystä, mutta moni kertoi kyllä omasta arjestaan, ja kuinka pyrkii järjestämään omat työnsä lasten ehdoilla.
Toisissa perheissä harrastetaan läpsystä vaihto -periaatetta, kuten meilläkin on suurimmaksi osaksi nämä seitsemän lapsiperhevuotta tehty.
Toisissa taas lapsi on mummolassa tai puolipäivähoidossa/koulussa, mutta on pyritty järjestemään työt niin, että aina on jompi kumpi vanhemmista kotona tai pääsee hakemaan lapsen jo puolilta päivin.
Odotin enemmänkin negatiivista kommentointia, mutta sitä ei onneksi tullut paljoa. Useimmiten kun törmää siihen, että kotihoitohaaveista puhuessaan muut alkavat puolustella omia valintojaan ja lasten päivähoitoa – kritisoiden samalla kotihoitoa.
”Suomessa on todella laadukas varhaiskasvatus, mikset vie lapsia sinne?”
”Lapsille on vain hyvä nähdä, että vanhemmat paiskivat paljon töitä, siten lapsetkin oppivat kunnon työmoraalin.”
”Meillä ainakin arki pyörii hyvin, kun lapset on hoidossa koko päivän ja iltaisin syödään ruoka ja mennään nukkumaan.”
”Miksi ihmeessä haluat ajaa itsesi burnoutin partaalle? Miksi hoitaa lapsia ja yritystä samalla, kun molemmissa on ihan rutosti työtä?”
Haluan viettää aikaa lasteni kanssa
Mielestäni ajattelemme asioita liikaa työn ja itsemme näkökulmasta, sen sijaan että näkisimme lasten ja perheen merkityksen muunakin kuin statussymbolina.
Kyse ei välttämättä olekaan siitä, että joku haluaa suorittaa ja hoitaa kaiken itse, tai että pitäisi esittää ja saada toisille ”huono vanhempi” -fiilis.
Haluaisin nimittäin ihan oikeasti ja aidosti viettää lasteni kanssa aikaa. Vieläpä sellaista aikaa ettei ole koko ajan kiire.
Sitä taas ei moni ymmärrä, kun arki lasten kanssa tuntuu monista kaaokselta ja ahdistavalta. Haluan olla lasten kanssa, koska he kasvavat ihan mielettömän äkkiä ja he ovat kumminkin rakkaimpani, perheeni.
Olemme heidät tänne halunneet ja saaneet, vaikkei se kaikista helpoimman kautta käynytkään, joten miksi haluaisin viettää heidän kanssa vain pari tuntia päivästä?
Sitten tullaankin siihen ristiriitaan, josta monet vanhemmat varmasti kärsivät: talouden ja ajan sekä oman työn ristiriita.
Kuinka viettää aikaa lasten kanssa, kun pitäisi tuoda leipä pöytään ja kaikki aika menee töihin?
Kuinka viettää aikaa lasten kanssa, kun omat hermot ei kestä ja tarvitseekin itselleen kodin ulkopuolista työtä?
Tunnit loppuvat kesken
Joskus salaa kadehdin itsekin niitä perheitä ja vanhempia, jotka tavalla tai toisella pystyvät järjestemään lastenhoitonsa kotona, ja nauttivat lapsiperheen arjesta sellaisenaan ilman, että edes olisi mitään suurempia urahaaveita tai maailmanrauha-tavoitteita.
Taloudenhoidon periaatteessa kyllä pystyisi sumplia. Molemmille perustyö, peruspalkka, perustyöaika ja kaikki loppu aika ja raha perheelle.
Mutta kun yhtälöön sekoittaa vielä vapaaehtoistoiminnan, politiikan ja haaveet vaikkapa maailman tekstiili- ja energiamarkkinoiden muuttamisesta, loppuu tunnit vuorokaudessa joka päivä kesken.
Lapsemme ovat nyt 2,5-, 4- ja 7-vuotiaita ja he ovat suurimmalta osin olleet kotihoidossa nämä vuodet. Eikä ole mummoloita tai muuta tukiverkostoa ollut lähellä arjen apuna, vaan läpsystä vaihto töiden ja opintojen kanssa.
Yrittäjä päättää omasta ajankäytöstään
Yksi syy yrittäjyyteen oli haave saada päättää omista työajoistaan, jotta voisi olla kotona lasten kanssa enemmän.
Jotta kotona on aina joku myös silloin, kun lapset tulevat koulusta. Mutta onko sellainen oikeasti kovin realistinen haave ja unelma, jos samalla tavoittelee yritykselleen suurta liikevaihtoa ja vientimarkkinoille pääsyä?
Huijataanko lopulta vain itseämme ja todellisuudessa lapset istuvat kotona yksin ruudun ääressä nälkäisenä odottaen äitiä ja isää viereen juttelemaan, leikkimään ja yhdessä laittamaan ruokaa?
Meneekö todellisuudessa aika kumminkin oikeasti koko ajan töiden parissa: tietokone, läppäri, puhelin, kotona tehtävät yrityksen asiat, asiakaskäynnit, pankkipalaverit, lapset mukana raahaten?
Voiko lasten kotihoidon yhdistää menestyvään yrittäjyyteen?
Alkuperäiseen kysymykseeni palaten: en tiedä onnistuuko lasten kotihoito, jos tukiverkostoa ei ole ja molemmat vanhemmat tekevät töitä kasvuhakuisen yrityksensä eteen. Mutta mielelläni haluaisin sellaisesta kuulla, jos joku siinä on onnistunut – vieläpä niin että lapsille oikeasti on jäänyt aikaa.
Sillä tiedätkö, kun on joskus istunut kuukausia lapsensa keskoskaapin vierellä teho-osastolla peläten kuolemaa ja katsoen, kun muut hoitavat lastasi öin ja päivin.
Sitten kun menet itse yksin nukkumaan, sitä on tullut sadat kerrat ajatelleeksi, että jos tuosta selvitään, nautitaan elämästä sen jälkeen yhdessä: nukutaan vierekkäin, leikitään, jutellaan, sylitellään, kasvetaan ja opitaan yhdessä elämästä – jakaen ne arkiset hetket niin hyvässä kuin pahassa.
”Äiti, mikä kirjain on [p-äänne]?”
”Se on Pee. Kirjoitetaan näin.”
Piirrän sormellani keittiön seinään pystyyn viivan ja viivan yläosaan raskausvatsan.
”Äiti, mikä on ää?”
”Aa, jolla on pisteet yläpuolella.”
Hetkeä myöhemmin meidän esikoululaisemme toi paperin, jossa luki nappisilmä.
Katsoimme puolison kanssa häkeltyneinä. Kuinka nämä vuodet onkaan vierineet ja kuinka monista vaikeuksista huolimatta saamme nyt todistaa tämän.
Kuinka uskomattoman nopeasti (ja meiltä salaa) hän onkaan oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Mitä kaikkea me menetämmekään, jos vietämme lastemme kanssa vielä nykyistä vähemmän aikaa, kun aika kiitää ohi jo nytkin?
Elina Lappalainen
Yrittäjä, Poliitikko, Bloggari, Opiskelija, Vaimo ja 3 lapsen äiti sekä
momel.fi-verkkokaupan perustaja.
