On taas se aika vuodesta, kun päiväkodeissa leviää virukset. Meidän pojat ovat sairastelleet harvinaisen vähän. Nyt kuitenkin Noro iski pienempään, ja sen vanavedessä hänelle tuli kuume ja flunssa. Menin eilen Itäkeskuksen Pikkujättiin ja pienellä todettiin korvatulehdus. Olin pari yötä valvonut lähes kokonaan nuhanenän roikkuessa tissillä taukoamatta. Olen imettänyt lapsentahtisesti nyt yli puolitoista vuotta öisinkin. Olen jaksanut todella hyvin, mutta nämä pari yötä veivät minustakin voimia.
Ajattelin haukata nopeasti vähän suolapalaa ja kahvia, että en pyörry auton rattiin. Sain eväät tilattua kahvilasta, ja rupesin ottamaan vaunuissa olevaa lasta pois. Hän oli itkuinen. En todellakaan halua häiritä kanssaihmisiä lapsen itkulla ja tarkoitus olikin antaa hänelle heti tissiä, kun saan talvitakin pois.
Vieressä olevat kolme naista, joiden ikä oli arviolta 60, kääntyivät vihaisina puoleeni ja kehottivat häipymään.
Lienee väsymyksellä osansa, kun kyyneleet kihosivat silmiini. Sopersin, että olemme tulossa lääkäristä, lapsella on korvatulehdus ja haukkaan äkkiä syötävää, etten pyörry auton rattiin.
Toisessa pöydässä olevat naiset sanoivat, että meidän ei tarvitse lähteä mihinkään ja kauempana istunut mies huusi, että tulkaa hänen viereensä. Fiilis oli kuitenkin mennyt: rupesin pukemaan lasta ja pyysin kahvilan kassaa pakkaamaan ruoat mukaani. Mies meni vielä näiden valittajanaisten viereen ja sanoi: ”lapsissa on tulevaisuus, teissä vanhoissa akoissa ei ole”.
Tuntui hyvältä saada tukea. Mietin, että miten tunnekylmiä ihmisiä nämä kolme naista olivatkaan. Jos joku alkaa aukomaan päätään lapsen itkusta julkisilla paikoilla on hienoa, jos joku muu osoittaa myötätuntoa. Kannattaisiko malttaa hetki ja katsoa, jos se itku loppuisi vaikka muutaman minuutin kuluessa? En minä ainakaan olisi jäänyt häiritsemään muiden kahvihetkeä vartiksi huutavan lapsen kanssa.
Pienten lasten kanssa ei aina ole helppoa. Itseasiassa lapset imevät usein mehut vanhemmistaan, varsinkin sairaina.
Tsemppiä flunssakauteen!
