Luomusynnytys – Tieni luonnolliseen synnytykseen
Sain esikoiseni kaksi kuukautta liian aikaisin. Synnytys ei ollut luomusynnytys, vaan lääkäreiden ohjaama sairaalasynnytys: poika ”valui” ulos vahvan kivunlievityksen saattelemana.
Hän selvisi hengissä. Olin äärettömän onnellinen, että kaikki meni hyvin. Mutta.
”Minulle jäi synnytyksessä rooliksi olla vain muiden armoilla. Se tunne jäi kalvamaan.”
Kun aloimme odottaa toista lastamme, vanhat pelot nousivat esiin. Pelkäsin, että saan taas keskosvauvan.
Jo varhaisessa vaiheessa raskautta aloin ottaa selvää raskaudesta ja synnytyksestä. Lainasin kirjastosta ison kasan kirjoja ja löysin kokoajan uutta pohdittavaa.
Jokainen kirja johti toiseen, ja mieleeni alkoi piirtyä kuva luonnollisesta synnytyksestä (luomusynnytys). Synnytyksessä, jossa minä olen aktiivinen ja saan kuunnella kehoni viestejä.
Luonnollinen synnytys omin ehdoin
Ilmoittauduin kiireellä Haikaranpesään ja pääsin heidän valmennuksiin. Aloin käymään myös raskausjoogassa, mikä tuntui perin erikoiselta, sillä olinhan lähtökohdiltani varsin kankea koripalloilija.
Hyvin nopeasti huomasin, että raskausjooga teki todella hyvää keholleni ja mielelleni. Se myös valmensi minua luonnolliseen synnytykseen (ei hypnosynnytys).
Haikaranpesän valmennuksista eniten mieleeni jäi synnytyslaulun opettelu.
Se avasi minulle uuden maailman. Tuo kummallisen kuuluinen matala, melkein murinan kaltainen ääni. Ääni, jonka tarkoitus oli rentouttaa äidin suun lihakset sekä kohdunsuu ja emätin.
Synnytyslaulu auttaisi kipuun ja auttaisi vauvaa liikkumaan synnytyskanavassa paremmin. Synnytyksessä sen merkitys nousi arvoon arvaamattomaan.
Luomusynnytys ja siihen valmistautuminen
Ei mennyt valmistautumisestani huolimatta ihan strömsöön malliin toinenkaan synnytykseni. Lapsivesi alkoi tihkua ja sen seurauksena jouduin käynnistykseen.
Olin silti päättänyt synnyttää luonnollisesti ilman kivunlievitystä. Halusin tuntea kehoni voiman ja synnytyksen. Kehoni todella näytti sen.
Odottelimme aluksi kolme tuntia salissa muruni kanssa. Mitään ei tapahtunut. Oksitosiinia lisättiin kokoajan. Kätilö lähti huoneesta ja muru lähti hakemaan kahvia. Silloin se alkoi. Kuin salaman isku kirkkaalta taivaalta.
Ensimmäinen kunnon supistus, joka sai minut huutamaan ääneen ja hyppäämään sängyltä. Siitä eteenpäin supistuksia tuli 1-2 minuutin välein.
”Aluksi oksensin kivusta, niin järkyttynyt kehoni oli.”
Apuni oli synnytyslaulu, kuumavesipussi ja muru. Sain synnytyslaulusta ihan uskomattomasti voimaa, vaikka muru sanoikin, että meinasi aluksi alkaa nauraa. Onneksi ei uskaltanut.
Vaivuin nopeasti johonkin välitilaan. Näin itseni meressä ja supistukset olivat kuin aaltoja meressä. Muistin jostain, että kivun aalloilla piti ratsastaa eikä uida vastaan. Tunsin, miten vauva teki tietään luokseni.
Puolentoista tunnin jälkeen valtava paineen tunne pakotti minut sänkyyn, ja hetki siitä tyttäremme syntyi. Olo oli kuin puusta pudonnut.
Kaikki kipu oli tiessään, sain alapäähän vain pienen nirhauman ja rinnallani oli maailman suloisin pieni tyttö. Meidän tyttömme.
Olin virkeä ja elinvoimainen, toisin kuin esikoisen aikaan, kun olin aivan tokkurassa kivunlievityslääkkeistä.
Kolmas raskaus – luomusynnytys vedessä
Kolmas raskauteni oli edellisiä rennompi kokemus. Olin rauhallisempi. Tunsin kehossani, että tiedän, mikä voima minussa on. Muruni luotti minuun, hänestä olin ollut upea tyttäremme synnytyksessä.
Halusin silti vieläkin luonnollisemman kokemuksen. Synnytyksen, joka aidosti saisi edetä omalla painollaan.
Luin raskausaikana muutaman loistavan synnytykseen liittyvän kirjan. Tutustuin vielä lisää vesisynnytykseen, sillä se kiehtoi minua. Kävin välillä joogassa ja urheilin, jotta kehoni olisi vahva ja mieleni valmistautunut tulevaan.
Luomusynnytys lähestyi ja sitä edeltävänä päivänä kävin osteopaatilla. Hän totesi, että kehoni oli hyvässä kunnossa. Pientä lantionkiertoa oli, jonka hän korjasi.
En pyytänyt erityisesti vielä ”käynnistelyä”, hän vain huolsi kehoani synnytystä varten. Osteopaatilla käynnin jälkeen olo oli erikoisen utuinen. Olin hyväntuulinen.
Nukuin makeat yöunet. En herännyt kertaakaan, mikä oli ihme. Kun nousin vessaan, lapsivettä alkoi valua – aluksi vähän ja sitten paljon.
Sain siitä valtavan adrenaliinipiikin. Minua nauratti murun hakiessa suurinta sidettä minulle. Päässä soi ajatus, että tänään me saamme vauvan!
En ole niin jännittävää aamupalaa syönyt ikinä. Lapsetkin olivat ihmeissään ja innoissaan.
Supistukset alkavat – Luomusynnytys
Kävin päiväkodilla tyttömme kanssa äitienpäiväaamupalalla ja päätin vielä lähteä kävelylle merenrantaan. Siellä tunsin ensimmäisen voimakkaan supistuksen.
Tiesin heti, että nyt pitää lähteä äkkiä synnärille.
Tulin puita halaillen kotiin. Matkalla soitin murulle, että nyt pitää lähteä. Autossa jouduin jo aloittamaan synnytyslaulun ja supistuksia tuli 3-4 minuutin välein.
Sain toiveideni mukaan kokeneen kätilön ja alkutarkastuksen jälkeen pääsin odottamaan ammeen täyttymistä vedellä.
Toiveeni oli, ettei synnytyksen kulkuun puututa ellei ole pakko. Tätä se luomusynnytys on parhaimmillaan.
Lämmin vesi tuntui taivaalliselta. Kehoni paino muuttui höyhenen kevyeksi, aloin pikku hiljaa vaipumaan välitilaan.
Tunsin vielä aiempaan vahvemmin, miten vauvani liikkui synnytyskanavassa. Ajattelin, miten jokainen supistus toi häntä lähemmäs syliäni.
Ei ollut muuta maailmaa: oli vain vesi, vauva, kehoni ja ääneni. Murun käden tunsin kädessäni.
Tunsin taas tutun paineen tunteen kasvavan supistuksien tihentyessä. Kätilö kysyi, että ponnistuttaako, ja vastasin kyllä. Sain luvan alkaa ponnistella kehoani kuunnellen.
Hän kehui, miten hienosti osasin ottaa kipua vastaan ja herkistyä synnytykselle. Kaksi supistusta. Ensimmäisellä kalvot puhkesivat.
Toisella tyttäremme liukui kauniisti veteen ja kätilö nosti hänet syliini. Vauva ja minä olimme vielä yhtä, onnellisen rauhallisissa tunnelmissa. Vesisynnytyksen lempeys muuttui todeksi.
Kättärillä – Synnytys eteni nopeasti
Olin ehtinyt olla Kätilöopistolla tasan tunnin. Vaikka synnytys eteni nopeasti, en saanut kuin pienen nirhauman alapäähän. Olo oli energinen ja levollinen samaan aikaan.
Katsoimme murun kanssa toisiamme ja vauvaa vaaleanpunaisten lasien läpi.
Kätilö huikkasi lähtiessään salista, että te tulette vielä takaisin, koska tämä meni niin hyvin. (naurua)
Luonnollinen synnytys eli luomusynnytys on mahdollisuus naiselle. Kukaan ei voi tietää, miten synnytys menee ja siksi itselleen pitää olla armollinen.
Itse olen kokenut tärkeimmäksi saada olla aktiivinen toimija, enkä vain sängyllä makaava potilas. Se on kuitenkin vaatinut oman matkan.
Tien, jonka olen kulkenut epäonnistuneesta kokemuksesta kohti aidosti aktiivista minun näköistä synnytystä.
Kipu on pelottanut, mutta olen mennyt pikku hiljaa sitä kohti ja löytänyt siitä voimaa. Kipu on tuonut vauvani syliini.
Voima, jonka olen löytänyt itsestäni, on muuttanut minua naisena vahvemmaksi. Synnytykset ovat tehneet minusta osan naisten ketjua, joka on jatkunut satoja vuosia. Olen kiitollinen keholleni loppuelämän.
Puhu murun kirjasuosituksia:
- Luonnonmukainen synnytys : onnellinen ja turvallinen menetelmä äidin ja lapsen parhaaksi (Michel Odent)
- Nainen naiselle – Luonnollinen syntymä (Aila Miettinen)
- Väkevä hauras: kuvia ja tekstejä äitiyden mysteeristä (Maija Butters)
- Vesi kannattaa : vesi raskauden ja synnytyksen helpottajana (Hanna Hirvonen)
Kirjoituksen Vauva.fi:n on tehnyt Puhu muru –bloggari Marja Kihlström. Hän on äiti, vaimo, tytär, isosisko, miniä, koripalloilija, naapuri, seksuaaliterapeutti – yksi nainen, monta roolia. Hän pitää seksuaaliterapia vastaanottoa Sexpo-säätiöllä.
Blogini löydät täältä: Puhu muru.
Työminäni löydät täältä: Marja Kihlström.
Lue myös Synnytyskertomus – Nopea käynnistetty luomusynnytys
