Lähdimme ystäväperheen kanssa viettämään rentoa sunnuntaita (tai hauskantaita, kuten poikani asian ilmaisee) kohti Tapiolan jääpuutarhaa. 4 aikuista ja neljä 6-8 vuotiasta nassikkaa. Olimme varanneet brunssin jääpuutarhan vierestä, Tapiola Gardenin Grill’it:stä. Palvelu toimi moitteettomasti ja tunnelma oli rauhallinen, jos ei huomioinut mölyapina seuruettamme.
Kaikki meni normimenoa rauhallisemmin, pari riidanpoikasta saatiin tyrehdytettyä ja lopputuloksena oli vain yhdet hampaanjäljet olkapäässä. Brunssin hinta-laatu -suhde olisi voinut olla hippasen parempi näin äiti-ihmisen näkökulmasta, mutta lapset nauttivat täysin rinnoin croissant-kakku-macarones -linjasta. Iskällekin löytyi onneksi kanaa ettei tarvinnut kuunnella marinaa vähäisestä proteiinitarjonnasta.
Loppujen lopuksi, suosittelen. Mitenkään muodikas tuo valikoima ei ollut perinteisine caesar-salaatteineen, mutta jos ei kaipaa hifistelyä tai raakakakku-terveyslinjaa niin kannattaa kokeilla. Leikkinurkkaus sai myös lapsilta kiitosta. Mutta hiki tuli.
Luisteluhommia ja liian pienet kaapit
Brunssin jälkeen hokkarit jalkaan ja Tapiolan jääpuutarhaan luistelemaan. Paikka on perheemme mieleen, lukuunottamatta yhtä SUURTA miinusta: pukukoppeja. En tiedä kuka pukukopit on suunnitellut, mutta kyseisellä henkilöllä ei voinut olla tietoa ja ymmärrystä siitä, minkälainen projekti on luistimien jalkaan saaminen. Tungoksessa, seisaaltaan tai istualtaan jonkun hanuri nenää pyyhkien.
Tilaan on myös asennettu minimaalisen kokoiset lukolliset kaapit jonne pitäisi sulloa kaikki ”pöllimisen arvoinen”. No, ei mahdu. Pelastin kenkäni ja ystäväni kengät ja kaappi oli täynnä. Ja taas hiki.
Miksi ei ole värikkäitä kypäriä lapsille?
Ei muuta kuin jäälle, vihdoin. Juniorin kanssa oli mennä hermo, kun hänellä meni hermo, kun pipo oli sentin väärään suuntaan vinossa. Katselin jäällä perheitä, pariskuntia, kaveruksia ja turisteja. Paljon ihmisiä mutta homma toimi. Tällä kertaa verenmaku suussa luistelevat alfa-urokset olivat jääneet kotiin, tai kenties kärsimään edellisen illan vaikutuksista.
Kypärä on ehdoton varuste alamittaisille ja ilman sitä ei ole jäälle asiaa. Juniorilla oli hilkulla ettei luistelukeikka jäänyt väliin taistelusta kypärän kanssa. Mutta kuka noita lasten kypäriä suunnittelee?? Tarjonta näytti olevan hyvin homogeenista, vaaleanpunainen, punainen, sininen, pinkki. Plääh. Miksei lasten luistelu-/laskettelukypäriä voi tehdä yhtä värikkäiksi kun pyöräilykypäriä? Kuten esim. BELL:n skeittikypärät. Tässäpä jollekin bisnes ja/tai ensi jouluun lahjaidea, personoitu kypärä, käsin maalattu. Minä ostaisin!
Itku pitkästä ilosta, niinhän se menee
Jäällä muksuja oli niin paljon että välillä sai hakemalla hakea omaa jälkikasvua. Originelli kypärä olisi ollut helpompi huomata. Kuten jäähommissa yleensä, kaatumisia sattuu, eikä niiltä vältytty tälläkään kertaa. Illan hämärtyessä väsy otti vallan ja itku ja hammasten kiristys oli merkki siitä että oli aika suunnata nokka kohti hikistä pukkaria, kengät jalkaan ja kotiin. Onneksi suuremmilta kolhuilta säästyttiin ja laastariakaan ei tarvittu. Ihana hauskantai!
Minkälaisia kypäriä teillä käytetään?
