Virpi vakiinnutti paikkansa suomalaisessa etunumistössä 1920-luvulta eteenpäin, vaikka ensimmäiset Virpit on kastettu jo 1900-luvun alkupuolella.
Virpi nimen merkitys tulee siitä, että sana virpi tarkoittaa hoikkaa puuta, hentoa pensaanoksaa ja vitsaa. Nimen alkuperää etsiessä katse suuntautuu usein Kalevalaan, koska sieltä tunnetaan säe, jossa mainitaan ”Tuosta kasvoi kaunis taimi, yleni vihanta virpi” (2: 77, 78). Karjalasta puolestaan on tuttu tapa käydä palmusunnuntaisin virpomassa.
Virpi oli suosionsa huipulla nimenä 1960-80-luvuilla, mutta 1990-luvun jälkeen Virpiä ei ole enää suosituimpien nimien listoilla näkynyt.
(Lähde: Kustaa Vilkuna, Etunimet)
Virpi – Nimipäivä
Virpi viettää nimipäivää 12.11. Silloin juodaan kahvia ja teetä ja syödään pullaa. Harmi sinänsä, koska Virpi tykkää käkättää ja pulla suussa se ei ota onnistuakseen. Ja nyt en puhu naurukäkätyksestä, vaan jatkuvasta puheesta, joka ei ole tarpeeksi kimeää, jotta voisi puhua kimityksestä, vaan Virpin äänen bassomaisen luonteen vuoksi voidaan puhua käkätyksestä tai kälätyksestä.
On olemassa myös Virpejä, jotka kimittävät. Heidät tunnistaa kuitenkin Virpiksi siitä, että ainakin kerran elämässään he värjäävät hiuksensa aivan päin piste piste pistettä. Siis katastrofituloksin. Todennäköisesti blondiksi tai punertaviksi.
Virpi on elävä olento, joka ei jää paikalleen makaamaan. Elämä vie välillä vasemmalle ja välillä oikealle. Kaikkea aikansa, Virpi ajattelee. Tänään olen kokoomuslainen, mutta huomenna persu. Buffetista kun saa nauttia juuri haluamiaan nameja.
Jos satut osumaan Virpin nimipäiväkemuihin, niin vie ihmeessä hänelle pullo kuplivaa tai tarjoa lasillinen. Odota hetki ja kuuntele, kuinka sana on herkässä ja lauseet ikäänkuin pulppuavat hänen suustaan. Se ei ole humalaa, vaan se on Virpi. Elementissään.
