Martti löytyi Kansavalistusseuran kalenterista jo vuonna 1883. Se tulee latinalaisesta nimestä Martinus, joka tarkoittaa ”sotaista” (kantasananaan Mars, sodanjumala).
Englannissa, Saksassa, Venäjällä ja Ruotsissa Martti tunnetaan muodossa Martin, kun taas unkarilaiset ovat tottuneet Márton-muotoon. Kaikilla kielillä on Martille vielä omat kutsumanimensä.
Martti oli nimenä suosionsa huipulla vuosina 1920-1950, joskin se on pysynyt yleisenä pojan nimenä jo yli sata vuotta. Suomessa Martti väännetään myös muotoihin Mara, Masa, Masi, Martsa ja Martikka. Siinä siis lyhyt tarina Martti nimen merkityksestä ja alkuperästä.
(Lähde: Kustaa Vilkuna, Etunimet)
Martti – Nimipäivä 10.11.
Martti viettää nimipäivää 10.11. Silloin juhlitaan hillitysti, pikkurilli pystyssa halpaa kuoharia ääneen kiitellen. Vaikka itse juoma on ihan hirveää, niin henkilönä Marttiin voi luottaa. Vaikka junat ja bussit olisivat lakossa, Martti saapuu paikalle. Taifuunikaan ei häntä estä. Martti on sanansa mittainen mies; niin pituus- kuin leveyssuunnassa.
Välillä hän tekee ylitöitä, ja vaikka siitä ei sen mukaista korvausta tule, niin Excel tekee kuitenkin Marasta hyvän säästäjän. Tinkiäkin hän osaa, ja tekee sitä myös Stockmannilla. Välillä hän jättää hyväksymättä myyjän viimeisen tarjouksen, kääntää selkänsä ja astelee ulos liikkeestä taakseen katsomatta. Sitä hän ei ole koskaan tosin kertonut kenellekään, että yleensä näissä tilanteissa hän kävelee kilpailevaan liikkeeseen ja maksaa samasta tuotteesta korkeamman hinnan kuin olisi saanut edellisestä liikkeestä. Vaikka hinta on korkeampi, niin se mielihyvä, jonka Martti tästä rituaalista saa, antaa hänelle monen kuukauden energian ja voiman jaksaa yli kesän. Martti on nimittäin talvi-ihmisiä.
Tottakai muunkinlaisia Martteja on olemassa. Kai.
